BLOGI

Takaisin Blogin Etusivulle

Oikea kasvivalinta on hyvä tapa ehkäistä talvivaurioita

Julkaistu: 28. Januaryta 2013 kello 8:00 - tanja

Talvi on merkittävin monivuotisten kasvien menestymiseen vaikuttava tekijä täällä Suomessa. Suomi on jaettu kahdeksaan (I-VIII) puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeeseen. Vyöhykejaon perusteena on käytetty talven pituutta ja ankaruutta. Mitä suurempi numero on, sitä ankarammat olot alueella vallitsee. Vyöhykesuositus (löytyy aina myytävän kasvin etiketistä) toimii hyvänä takuuna siitä, että kasvi menestyy ainakin merkitylle vyöhykkeelle asti.

Oikean kasvin valinta on hyvä tapa ehkäistä talvivaurioita. Pohjois-Suomessa (vyöhykkeet VI-VII) suositellaan valittavaksi siellä kestäviksi havaittuja kasvikantoja, kuten KESKAS- ja POHKAS-kasveja.

KESKAS- tutkimuksessa (1989-2003) MTT etsi kestäviä koristekasvikantoja viherrakentamisen tarpeisiin. Vuonna 1997 otettiin käyttöön FinE- tavaramerkki. FinE voidaan myöntää kasveille, jotka ovat Suomessa tutkittuja, perimältään korkealaatuisia, terveitä, helposti lisättäviä ja Suomen oloihin sopivia.

Käy katsomassa FinE-koristepensaat ja  FinE-hedelmät ja marjat taimistoviljelijöiden sivuilta.

POHKAS (Pohjoisen kestävät kasvit) tutkimus on Oulun yliopiston ylläpitämää tutkimustyötä. Pohjoiseen ilmanalaan sopivia sukuja näyttäisi olevan:

Ruusut

Ruusut ovat vanhimpia viljeltyjä koristekasveja Suomessa. Tutkituista ruusuista kaikki kannat olivat taudin- ja tuholaisten kestäviä. Rosa majalis ’Tornedal’ alkuperät menestyivät hyvin kaikilla tutkimuspaikoilla, etenkin rovaniemeläinen alkuperä. Samoin hyvin pohjoisessa menestyviä olivat kauniilla ja tuoksuvilla kukillaan hurmaava Rosa ’Poppius’ ja voimakaskasvuinen Rosa ’Sipi’. Näistä tornionlaaksonruusut valittiin parhaimmiksi, niiden erinomaisen talvenkestävyyden ja kauniin kukinnan vuoksi.

Syreenit

Syreenit ovat vaatimattomia ja helppohoitoisia kasveja, jotka viihtyvät parhaiten runsasravinteisilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Valkokukkaisia syreeneitä pidetään yleensä lila- ja purppurakukkaisia syreeneitä heikompina. Kantavalintakokeissa valkokukkaiset kannat suoriutuivatkin muita huonommin. Syringa vulgaris -kannan talvenkesto oli kehno ja kaikki tutkimuskasvit kuolivat Naruskassa. Syringa x henryi ‘Hirvas’ -kannalla oli puolestaan hyvä talvenkestävyys mutta valitettavan heikko kukinta. Syringa x henryi ‘Hirvas’-kannan tiedetään kuitenkin kukkivan runsaasti vanhempana. Valkokukkaiset syreenit olivat lisäksi kukinnan alussa punertavia. Tutkituista syreeneistä Syringa x josiflexa ‘Alvatar’ ja Syringa ‘Paulus’ olivat kukinnalta, koristearvolta ja talvenkestävyydeltä suositeltavia käyttökasveja pohjoiseen viherrakentamiseen. Syringa x josiflexa ’Alvatar’ oli mukana myös laajassa Etelä-Suomeen painottuneessa KESKAS-tutkimuksessa, jossa kyseinen kasvi suoriutui niin hyvin, että se pääsi suositeltavien kantojen joukkoon. Kaikki tutkitut syreenikannat olivat taudin- ja tuholaisten kestäviä.

Heidet

Heidet ovat monikäyttöisiä koristepensaita ja mm. hyviä melunsuojakasveja. Syysväritys on yleensä kaunis, mikä havaittiin myös tutkitulla alkuperillä kokeen aikana. Tutkituista heisistä villaheisi, Viburnum lantana, on helppohoitoinen kalkinsuosija, jolla on kauniit tummanvihreät lehdet. Kasvi suoriutui parhaiten Ruukin tutkimusasemalla, jossa olivat suotuisimmat ilmasto-olot ja ravinteinen hyvä kasvualusta. Kukinta jäi sielläkin heikoksi, mutta villaheittä voidaan suositella Pohjois-Suomeen koristekasviksi kauniiden lehtiensä vuoksi. Talvenkesto oli kohtalainen, ja kaikki tutkitut yksilöt kuolivat Naruskassa. Lehtien lisäksi heidellä on koristeelliset marjat, mutta tutkitulla alkuperällä marjonta jäi heikoksi. Lumipalloheisi on suosittu koristekasvi näyttävien kukintojensa vuoksi. Hyvin kukkiakseen Viburnum opulus f. roseum tarvitsee ravinteisen ja aurinkoisen kasvupaikan. Tutkituista Viburnum opulus f. roseum alkuperistä torniolaisella alkuperällä oli paras talvenkesto ja se on suositeltava lumipalloheisialkuperä koristekäyttöön Pohjois-Suomessa. Lapissa kukinta jäi kaikilla alkuperillä heikoksi ja kestävimmätkin kasvit kärsivät talvivaurioita joka vuosi. Ympäristön aiheuttaman stressin onkin todettu vähentävän merkittävästi kukintaa heisillä.

Tutkitut alkuperät olivat tautien ja tuholaisten kestäviä. Tervolalainen Viburnum opulus f. roseum-alkuperä oli mukana myös KESKAS- tutkimuksissa ja menestyi kohtalaisesti, mutta ei päätynyt suositeltavien kantojen joukkoon.

Hanhikit

Tutkitulla Potentilla fruticosa ‘Tervola’ pensashanhikkikannalla oli huomattavan pitkä kukintaaika Rovaniemellä, Ruukissa ja Sotkamossa mutta Naruskassa menestys jäi heikoksi. Kyseinen pensas suosii kalkkipitoisia, aurinkoisia kasvupaikkoja ja yksi syy huonoon menestymiseen Naruskassa voi olla koepaikan hapan turvealusta. Alkuperä oli taudin- ja tuholaisten kestävä ja kukinta ja lehtiminen alkoivat aikaisin pensashanhikiksi. Pensashanhikit ovat yleensä keväällä risuisen näköisiä, mutta aikainen lehteentulo lisää ‘Tervola’ kannan käyttökelpoisuutta.‘Tervola’-kannan paras ominaisuus on pitkä, runsas ja kaunis kukinta ja pensasta voidaan suositella koristekasviksi Pohjois-Suomeen ja Lapin eteläisiin osiin.

Perennoilla ei ole vyöhykejakoa, mutta niiden kukinta-aika ja kasvunopeus määrittävät , kuinka pohjoisessa niitä voi käyttää. Maatiaskasvit ja perinneperennat on todettu kestäviksi vuosien käytössä.

Talvella ja kevään aikana mehukkaat, nuoret hedelmäpuiden ja koristepensaiden oksat ovat myös vaaran vyöhykkeellä:hirvet, peurat, rusakot, jänikset ja myyrät etsivät talvisesta luonnosta ja puutarhasta itselleen syötävää. Olen kerännyt tuohon alle kasveja, jotka eivät varsinaisesti maistu puutarhan eläinvieraille. Tietenkin tulee muistaa, että nälkäisenähän sitä syö KAIKKEA..

Acer-vaahterat, Aronia  – aroniat, Berberis  – happomarjat, Cornus – kanukat, Daphne mezereum – lehtonäsiä, Euonymus europaeus – euroopansorvarinpensas, Hydrangea – hortensiat, Laburnum alpinum – kaljukultasade, Potentilla – hanhikit, Rhododendron – alppiruusut, Ribes alpinum – taikinamarja, Rosa rugosa – kurtturuusu, Rosa spinosissima – pimpinellaruusut, Salix fragilis ’Bullata’ – terijoensalava, Sambucus – seljat, Spiraea  – pensasangervot, Stephanandra incisa ’Crispa’ – seppelvarpu, Symphoricarpos  – lumimarja,  Syringa  – syreenit, narsissit, ukkolaukat, saniaiset,särkynytsydän