BLOGI

Takaisin Blogin Etusivulle

Pihan suunnittelu: Kasvien valinta maalajin mukaan

Julkaistu: 29. Januaryta 2014 kello 12:05 - tanja

Puutarhassa parasta ovat kasvit. Puutarhan kasvit tulisi valita hetkellisen mielihalun sijaan osana puutarhan kokonaisuutta. Jokaisella kasvilla on oma erityisluonteensa – kauniit lehdet, kaunis kasvutapa, erityinen tuoksu tai ehkäpä upea runko. Kasvivalintoihin vaikuttavat puutarhan tyyli, tontin tuulisuus, puutarhan sijainti ja puutarhan maaperä

Puutarhan kasvivalintoihin ei vaikuta yksinomaan ympäröivä maisema ja kasvupaikka vaan yhtä lailla talon arkkitehtuuri ja tyyli. Arkkitehtuuri antaa suuntaviivoja kasvien tyyliin, mittakaavaan, väriin ja rakenteeseen.

Suomi on jaettu kahdeksaan kasvillisuuden menestymisvyöhykkeeseen. Menestymisvyöhykkeet kertovat, kuinka pohjoisessa Suomessa kutakin puuvartista kasvia voi kasvattaa. Roomalaisin numeroin tehty vyöhykemerkintä puuvartisten koristekasvien sekä hedelmä- ja marjakasvien taimipakkauksissa ja kasviluetteloissa ilmaisee, missä kasvi todennäköisesti vielä menestyy. Perennoilla ja sipulikasveilla vyöhykejakoa ei ole, mutta kasvukauden pituus ja lumipeitteen paksuus määrittelevät myös niiden menestymisen. Pohjois-Suomeen valitaan vain nopeakasvuisia ja aikaisin kukkivia perennoja.

Kasvikirjoissa kuvaillaan myös kasvien valovaatimuksia sanoilla aurinko, puolivarjo ja varjo. Aurinkoinen paikka on sellainen, johon aurinko paistaa koko päivän. Tällainen paikka löytyy esimerkiksi rakennuksen avoimelta eteläseinustalta. Puolivarjossa kasvi saa osan päivää aurinkoa ja on osan päivästä varjossa. Puolivarjoisia paikkoja puutarhassa ovat itä- ja länsiseinustat. Aamuaurinko osuu itäpuolelle puutarhaa, ja ilta-auringosta nautitaan puutarhan länsipuolella. Puolivarjoisia kasvupaikkoja ovat myös puiden ja pensaiden alustat, joihin aurinko pääsee paistamaan lehtiverhon lomasta. Varjoiseksi kasvupaikaksi kutsutaan alueita, joihin aurinko ei paista juuri koskaan. Myös varjon kasvit tarvitsevat hieman valoa viihtyäkseen.

Puutarhan maaperä

Kasvillisuudella on vaatimuksia kasvupaikan ravinteikkuuden, happamuuden, kosteuden ja ilmavuuden suhteen. Kasvilajille sopiva kasvualusta on tasapainoisen ja terveen kasvun edellytys. Vaikka alustaa voi parantaa ja muokata, parhaiten viihtyvät alueella muutoinkin luontaisesti viihtyvät lajit. Kuivaa ja karua kangasmaastoa ei voi väkisin muuttaa kosteaksi lehtopuutarhaksi.

Kasvien vedentarvetta kuvaillaan yleensä sanoilla kuiva, tuore, kostea ja märkä. Kuivan paikan kasvit eivät tarvitse niin paljon vettä ja sietävät pitkiäkin kuivia kausia. Tuoreen paikan kasvit eivät siedä pitkittynyttä kuivuutta, mutta kasvualustan täytyy kuivahtaa välillä, eivätkä näiden kasvien juuret siedä esimerkiksi talvimärkyyttä. Kostean paikan kasvit vaativat jatkuvaa vedensaantia ja sietävät jopa ajoittaista tulvaa. Märän paikan kasvit viihtyvät rantavedessä ja kestävät pitkäaikaisen tulvimisen aiheuttaman kasvualustan hapettomuuden.

Useimmat kasvit viihtyvät lievästi happamassa maassa, jonka pH on 6–6,5. Suomen maaperä on tätä happamampi, sen pH on alle 6. Lähes kaikki puutarhakasvit viihtyvät kalkitussa maassa. Kohonneesta pH:sta hyötyvät myös maan tärkeät pieneliöt. Niin ikään maassa olevat ravinteet liukenevat kasvien käyttöön paremmin.

Kasvualustaa voi parantaa monella tavalla. Tiiviit maalajit (savi, hiesu) tarvitsevat lisää kuohkeutta, mikä parantaa maan läpäisevyyttä ja ilmavuutta. Tiivis ja märkä maa on kylmä. Kohopenkki, jossa kasvit istutetaan pohjamaata korkeammalle, toimii hyvin tiiviissä maassa. Savimaan rakenne paranee hiekka- ja kompostilisäyksellä. Karuilla ja kuivilla mailla tarvitaan lisää vedenpidätyskykyä ja ravinteita, ja kompostilisäys lisää maan humuspitoisuutta sekä ravinteikkuutta ja vedenpidätyskykyä. Hiekkamailla maata parannetaan lisäämällä maahan savea ja kompostia.

Kasvualustaa tarvitaan riittävästi. Kasvualustan kokoa suunniteltaessa on huomioitava sekä kasvualustan syvyys että laajuus. Kasvualustat kannattaa rakentaa yhtenäisinä alueina ja hieman kohollaan muusta ympäristöstä. Näin kasveilla on riittävästi ilmavaa kasvualustaa, johon ne voivat levittää juurensa. Kohopenkki estää juurien liiallisen kastumisen.